En varmaan ikinä lakkaa riemuitsemasta siitä, että miun olemassaolo itseasiassa huomataan. Hartseissa, jos ei muualla. Jestas. Osaankin intoilla pikkujutuista. Mutta olen mie aika paljon tuherrellut yksinänikin, kivaa näyttää muillekin ja saada jotain feedbackia. OIKEASTI, hyvä etten epämääräisesti vinkunut ääneen kun huomasin tulleeni mainituksi muutamankin kerran täällä. Sitten äiti ihmettelee miksi vaellan ympäri taloa hymyillen kuin idiootti. Nykyään ihmettelyyn sisältyy myös kysymys "liittyykö tää jotenkin siihen nukkefoorumiin?"
Huomena pitäs nyppiä kulmakarvat mutta en jaksaisi. =^= Oi niitä aikoja kun olivat ihan norssit eikä tarvinut koko aikaa olla nyppimässä...
Ylihuomena on jo Valojen Yö. Se on sellainen paikallinen ryyppyjuhla, jonne menen joka vuosi. Tosin miun tehtävä siellä on syödä grillimakkaraa ja vahtia ettei kukaan sammunut kaveri palellu. Tänäkin vuonna sinne sitten menen, tällä kertaa sellaisen kanssa joka lupasi olla jättämättä minua yksin johonkin seisoskelemaan. SILTI PELOTTAA NIIN MAAN KAMALASTI. Suunnilleen yhtä paljon kuin mikä tahansa sosiaalinen tilanne. Vähän enemmän vaan. Olen varmaan ainut jota oikeasti pelottaa mennä puistoon joka on täynnä kännisiä 14-vuotiaita kuset housussa. Ainakin ainut muutaman-kuukauden-päästä-19-vuotias. Way to go.
Voisin mennä tänään vähän aikaisemmin nukkumaan ja toivoa että saan yön aikana vähän rohkeutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti