Missä vaiheessa niitä nyt noin paljon ehti tulla...?
Hyvä kysymys.
Tätä en alunperin meinannut laittaa kun tarkennus oli kusitauolla mutta on Muussinen kuitenkin aika liian söpö aaaa
28.7.2010
27.7.2010
26.7.2010
Ja sitten jotain ihan muuta. : O
Siis kun. Mie tykkään taas pelata Sims kakkosta. Tai no miun pelaamiset on lähinnä kuvien ottamista, durr.
Arvaatte varmaan mitä nyt seuraa.
Eheh. Heh. Vähän pointittomuuden makua, mutta kun noiden kuvaaminen on kivaaaaa.
Se pinkkitransu poika on Flamingo ja se vihreä Lilith, ne perustuu miun omiin hahmoihin. Se kyrpiintyneen näköinen huivimies on Mironik ja se on Kangin tuotantoa.
edit// ok ottakaa vielä yksi emo-Lilith.
Siis kun. Mie tykkään taas pelata Sims kakkosta. Tai no miun pelaamiset on lähinnä kuvien ottamista, durr.
Arvaatte varmaan mitä nyt seuraa.
Eheh. Heh. Vähän pointittomuuden makua, mutta kun noiden kuvaaminen on kivaaaaa.
Se pinkki
edit// ok ottakaa vielä yksi emo-Lilith.
24.7.2010
Toissapäivänä tuli taas taituroitua.
Ajoin pyörällä päin puuta.
Miun pyörän jalka on löystynyt, se on kolissut pinnoja vasten ties kuinka kauan. Ei se miua ole haitannut, mutta lähiaikoina jalka on alkanut napsahdella ala-asentoon pienestäkin töyssystä. Niin siis kävi toissapäivänä, kun oltiin Kangin kanssa tulossa kotiin kaupasta. Ensin yritin tapani mukaan potkaista jalan takaisin ylös, mutta melkein ajettuani naapurin pensasaitaan ajattelin että ei haittaa vaikka jalka olisikin alhaalla, kotiin oli pari metriä matkaa. Yleensä teen aika tiukan käännöksen meidän pihaan, mutta tällä kertaa yritin tehdä sen vähän loivemmin ettei jalka osu maahan. Tuli vähän liiankin loiva, menin sellaisen pienen mutta jyrkän alamäen alas meidän ns. puutarhaan ja päin päärynäpuuta. Aluksi olin ihan että "ei tässä kuinkaan käy, puussa vain pari hassua paksumpaa oksaa, näistä ohuista tulee hädin tuskin naarmua poskeen..." Mutta eikös sieltä osunutkin juuri yksi niistä paksuista oksista miun kohdalle. (sen verran paksu siis, että sen päällä voisi istua eikä se taipuisi paljua) Pamahti ensin solisluuhun, siitä kaulalle ja lopulta aika kovaa leukaan. Lensin sitten sinne nurmikolla ja olin vähän aikaa ihan blank ja huusin vain että sattuu. Kangi tuli kuulemma hädissään siihen viereen kysymään että mihin sattui yms. enkä vastannut, itse en oikein tajunnut mitään. Tulin nopeasti tajuihini ja pienistä kivuista huolimatta nauroin taitavuudelleni, nousin ylös ja kysyin Kangilta että vuodanko verta. Ensin sanoi että ei taida tulla verta mistään, sitten pyysi näyttämään kaulaa ja olikin ihan "...au." Mentiin sitten sisälle ja näin että kaulassa oli aika groteskin näköiset haavat. Ei siinä mitään, desinfioin ne ja otin särkylääkkeen ja nauroin vähän lisää.
Nyt parin päivän päästä vammoiksi todettakoon ne haavat kaulassa, niiden lomassa olevat mustelmat, mustelma olkapäässä, pienet naarmut käsissä ja käsivarsissa, kipeä solisluu (ja vielä kipeämpi kaula, myönnettäköön) ja ehkä murtunut varvas. En edes tiedä, mihin se varvas osui ja missä vaiheessa, mutta turvonnut ja kipeä se on. Päätä särki silloin heti onnettomuuden jälkeen, mutta särkylääke paransi sen eikä kipu ole tullut takaisin.
Että sellaista. Hengissä selvisin. :'D
Ajoin pyörällä päin puuta.
Miun pyörän jalka on löystynyt, se on kolissut pinnoja vasten ties kuinka kauan. Ei se miua ole haitannut, mutta lähiaikoina jalka on alkanut napsahdella ala-asentoon pienestäkin töyssystä. Niin siis kävi toissapäivänä, kun oltiin Kangin kanssa tulossa kotiin kaupasta. Ensin yritin tapani mukaan potkaista jalan takaisin ylös, mutta melkein ajettuani naapurin pensasaitaan ajattelin että ei haittaa vaikka jalka olisikin alhaalla, kotiin oli pari metriä matkaa. Yleensä teen aika tiukan käännöksen meidän pihaan, mutta tällä kertaa yritin tehdä sen vähän loivemmin ettei jalka osu maahan. Tuli vähän liiankin loiva, menin sellaisen pienen mutta jyrkän alamäen alas meidän ns. puutarhaan ja päin päärynäpuuta. Aluksi olin ihan että "ei tässä kuinkaan käy, puussa vain pari hassua paksumpaa oksaa, näistä ohuista tulee hädin tuskin naarmua poskeen..." Mutta eikös sieltä osunutkin juuri yksi niistä paksuista oksista miun kohdalle. (sen verran paksu siis, että sen päällä voisi istua eikä se taipuisi paljua) Pamahti ensin solisluuhun, siitä kaulalle ja lopulta aika kovaa leukaan. Lensin sitten sinne nurmikolla ja olin vähän aikaa ihan blank ja huusin vain että sattuu. Kangi tuli kuulemma hädissään siihen viereen kysymään että mihin sattui yms. enkä vastannut, itse en oikein tajunnut mitään. Tulin nopeasti tajuihini ja pienistä kivuista huolimatta nauroin taitavuudelleni, nousin ylös ja kysyin Kangilta että vuodanko verta. Ensin sanoi että ei taida tulla verta mistään, sitten pyysi näyttämään kaulaa ja olikin ihan "...au." Mentiin sitten sisälle ja näin että kaulassa oli aika groteskin näköiset haavat. Ei siinä mitään, desinfioin ne ja otin särkylääkkeen ja nauroin vähän lisää.
Nyt parin päivän päästä vammoiksi todettakoon ne haavat kaulassa, niiden lomassa olevat mustelmat, mustelma olkapäässä, pienet naarmut käsissä ja käsivarsissa, kipeä solisluu (ja vielä kipeämpi kaula, myönnettäköön) ja ehkä murtunut varvas. En edes tiedä, mihin se varvas osui ja missä vaiheessa, mutta turvonnut ja kipeä se on. Päätä särki silloin heti onnettomuuden jälkeen, mutta särkylääke paransi sen eikä kipu ole tullut takaisin.
Että sellaista. Hengissä selvisin. :'D
20.7.2010
Kuvia miun uusimmasta kakarasta, kun sain sille eilen tukannn.
---
Näin muuten kaksi häröä unta (yllätys sinänsä), kun satuin heräämään välillä.
Se ensimmäinen uni... No, alun muistan vain tosi hämärästi, menin Kangin kanssa johonkin Salen lähelle, siellä oli jotain hämärähemmoja joilta mentiin hakemaan nukkea. Seuraavaksi olin jossain vesipuiston tapaisessa paikassa, siellä oli sellainen iso vähän niinkuin liukumäki. Jos olette Serenassa käynyt, se oli vähän niinkuin Villi virta mutta vähemmän... villi. No mutta, miun piti kiivetä sitä ylös lenkkarit jalassa, mutta siitä ei tullut vittuakaan. Sitten sieltä ylhäältä laski uimarenkaalla joku kersa, joka kertoi että miun täytyy tappaa joku vihollinen että pääsen ylös. Vihollinen oli sellainen munankuoressa oleva pingviini ja tapoin sen, mutta lähdinkin sitten vaan pois enkä kiivennytkään mihinkään. Kävelin jotain hiekkatietä. Sen varrella oli sellainen niinkuin uimalelun ilmaventtiilli, jonka joku pikkupentu kävi avaamassa. Menin äkkiä sulkemaan sen ja olin ihan "eiei ei näitä saa avata aaa!" Sitten yhtäkkiä kaikki olikin peliä. Miun piti rikkoa iso pesällinen pinkkivalkoisia munia joista sitten sain punaisia palloja jotka imeytyivät miuhun. (hui vittu) Sitten pelihahmo muuttui miusta joksikin keski-ikäiseksi tantaksi ja menin johonkin stempunk-henkiseen kellariin. Sieltä tuli sitten joku päävastus jota yritin aluksi lähteä karkuun mutten päässyt. Se päävastus oli joku zombi, jolla oli roikkuvat, repaleiset vaatteet. Tanttatäti osasikin lentää ja yritti sitten paeta zombia. Sitten siinä kävi Metal Gear Solid 3:n Volgin ja Boss ohjukset mukanaan puhumassa jotain. Sitten sammutin sen pelikoneen koska äitini oli mennyt siitä johonkin hypnoosiin. Siihen se uni sitten loppui.
Seuraava olikin sitten astetta tujumpaa WTF-materiaalia. :|
Alussa voitin jonkin... kilpailun, ei harmainta aavistusta. San palkinnoksi sellaisen laatikon, joka näytti erehdyttävästi nukkelaatikolta. (ja palkinto luovutettiin miulle kangaskaupassa, jossa kävin joskus lapsena mutta jota ei ole ollut enää varmaan yli kymmeneen vuoteen) Menin sitten jonnekin tutkimaan laatikon sisältöä. Siellä oli kuin olikin nukke, mutta ei BJD vaan jonkinlainen barbi. Mutta miulla oli aavstus että sillä olisi hartsinen pää, ainakin sille sai laitettua silmät niinkuin BJD:lle. Sillä olikin silmät päässä, sellaiset valkoiset tosi kiiltävät. Laatikossa oli myös pari peruukkia ja vaatesettejä. Olin niistä ihan innoissani, vaikka tavara näyttikin huonolaatuiselta. Sitten sinne jonnekin tuli Maiju ja joitain muita, jotka tiedottivat että lähistölle on avattu uusi kirpputori ja sinne piti mennä koska Maiju halusi sieltä jonkin veneen. Aloin sitten miettiä minne palkintolaatikkoni laittaisin, Kangi oli nähtävästi paikalla ja sanoi että voisin viedä sen hänen työpaikalleen. Lähdettiin sitten kävelemään jonkin niityn poikki, Kangi kertoi että työpaikallaan on joku pappa joka on vahtinut hänenkin tavaroitaan. Päästiin sitten perille (työpaikka olikin joku ihme steampunk-rakennuspaja), pappaa oli juuri puhuttelemassa joku pieni haarniskahemmo. Kysyttiin sitten papalta että voisiko se vahtia miun laatikkoa, mutta ei se voinut koska se haarniskahemmo oli niin epäkohtelias. Lähdettiin sitten takaisin sinne, mistä oltiin tultu. Maiju ja kumppanit olivat käyneet jo kirppiksellä, olivat ostaneet sieltä ihan umpimähkään kaikkea mitä halvalla saivat. Sitten yhtäkkiä skenaario vaihtui, oltiinkin meidän terassilla. Eikä oltu enää ihmisiä, oltiin SOOMin pieniä monthlyjä eläinosineen päivineen. Osa meistä (ei oltu enää tuttu kaveriporukka, oltiin tosiaan vaan pikkuisia ihmis-eläin-otuksia) meni autotalliin ja sanoi että BRB. Odotettiin niitä sitten, mie ja kaksi muuta. Lopulta kyllästyttiin ja lähdettiin kolmestaan, jonnekin mihin oli alunperin tarkoitus mennä koko porukalla, mihin lie. Sitten siitä mennessä mie totesin jollekin yksisarvislapselle, joka ei kuitenkaan ollut Bygg eikä Beyla vaan mukamas pieni Heliot, kuinka kovasti halusinkaan "helitööttisarven". Sitten tuli jonkinlainen aikahyppy, ja tulimme takaisin terassille. Löysimme lapun, jossa ne autotalliin menneet dramaattisesti kirjoittivat lähteneensä baariin koska olimme jättäneet heidät. Soitimme sitten jollekin heistä, kysyimme paljonko kello on ja koska tyyppi oli tunnin jäljessä, tulimme siihen tulokseen että hän oli ihan päissään. Sitten löysimme jonkin pienen boksin, jossa oli piirrustuksia. Yhdessä oli myös kirje, jossa lammas tiedotti saaneensa vuohelta. (en tiedä, saatana) Sitten oltiinkin taas ihmisinä jossain ihan muualla. Tällä kertaa saarella tai laivalla, en osaa sanoa. Siellä sitten miulla oli taas miun palkintolaatikko nukkeineen. Seuraavia tapahtumia en muista, mutta siellä oli joku hyvin pieni örkki jonka nimi oli Simon ja mikroaaltouuni, josta kuului laulua ja laulun soidessa näytettiin erilaisia Disgaea-hahmoja. Sitten kohta oltiin taas meidän etupihalla. Siellä oli hurja jono porukkaa, kuulemma ihmisten omia hahmoja. Ne jonottivat takapihalle, jossa Hartsien Yenna (ei, en todellakaan tiedä, eikä miulle edes kerrottu että se oli hän, kunhan tiesin) tekisi niille... jotain. Käsittääkseni rankkoja modauksia ainakin ulkonäköön. Hahmojen luojia pörräsi ympäriinsä ja kaikki olivat jossain kauhun ja innostuksen sekaisessa mielentilassa. Päätin tarkistaa, onko jonossa ketään miun hahmoja. Jono jatkui jossain ihme tornissa, menin katsomaan sieltä. Ei miun hahmoja. Sitten tulin takaisin alimpaan kerrokseen, meidän etupihalle, ja havaitsin Sussun yhden hahmon, Shaven. Sussukin oli paikalla, oli aivan kauhuissaan ja tiesi kertoa miulle, että Shaven jälkeen jonossa oli miun hahmo Chigaru, joka kuitenkin näytti olevan jonkinlainen iso ja lihava anthrokoira. Ihmettelin hetken asiaa mutta unohdin nopeasti. Tapahtuma liittyi kai jotenkin muroihin, pakkauksia kun oli terassilla aina silloin tällöin, ja sisällä oli kai joku murojensyöntikilapilu. Yhtäkkiä Maiju tuli ovesta ulos ja alkoi kertoa syömistään muroista; kaikki muut olivat kuulemma hyviä, mutta "halloween-systeemit" (jostain syystä tiesin, että tarkoitti Chocula-muroja) olivat pahoja. Sitten palasin katselemaan hahmojonoa, ja havahduin kun näin siellä jonkun tutun näköisen. En kuitenkaan uskonut sen oikeasti olevan kukaan miun hahmo. Hetken päästä kuitenkin tajusin, että se oli nukkeni Miska. Ja sillä oli pelkät bikinit päällä. Aloin panikoida niin helvetisti että heräsin.
Hmm.
---
Näin muuten kaksi häröä unta (yllätys sinänsä), kun satuin heräämään välillä.
Se ensimmäinen uni... No, alun muistan vain tosi hämärästi, menin Kangin kanssa johonkin Salen lähelle, siellä oli jotain hämärähemmoja joilta mentiin hakemaan nukkea. Seuraavaksi olin jossain vesipuiston tapaisessa paikassa, siellä oli sellainen iso vähän niinkuin liukumäki. Jos olette Serenassa käynyt, se oli vähän niinkuin Villi virta mutta vähemmän... villi. No mutta, miun piti kiivetä sitä ylös lenkkarit jalassa, mutta siitä ei tullut vittuakaan. Sitten sieltä ylhäältä laski uimarenkaalla joku kersa, joka kertoi että miun täytyy tappaa joku vihollinen että pääsen ylös. Vihollinen oli sellainen munankuoressa oleva pingviini ja tapoin sen, mutta lähdinkin sitten vaan pois enkä kiivennytkään mihinkään. Kävelin jotain hiekkatietä. Sen varrella oli sellainen niinkuin uimalelun ilmaventtiilli, jonka joku pikkupentu kävi avaamassa. Menin äkkiä sulkemaan sen ja olin ihan "eiei ei näitä saa avata aaa!" Sitten yhtäkkiä kaikki olikin peliä. Miun piti rikkoa iso pesällinen pinkkivalkoisia munia joista sitten sain punaisia palloja jotka imeytyivät miuhun. (hui vittu) Sitten pelihahmo muuttui miusta joksikin keski-ikäiseksi tantaksi ja menin johonkin stempunk-henkiseen kellariin. Sieltä tuli sitten joku päävastus jota yritin aluksi lähteä karkuun mutten päässyt. Se päävastus oli joku zombi, jolla oli roikkuvat, repaleiset vaatteet. Tanttatäti osasikin lentää ja yritti sitten paeta zombia. Sitten siinä kävi Metal Gear Solid 3:n Volgin ja Boss ohjukset mukanaan puhumassa jotain. Sitten sammutin sen pelikoneen koska äitini oli mennyt siitä johonkin hypnoosiin. Siihen se uni sitten loppui.
Seuraava olikin sitten astetta tujumpaa WTF-materiaalia. :|
Alussa voitin jonkin... kilpailun, ei harmainta aavistusta. San palkinnoksi sellaisen laatikon, joka näytti erehdyttävästi nukkelaatikolta. (ja palkinto luovutettiin miulle kangaskaupassa, jossa kävin joskus lapsena mutta jota ei ole ollut enää varmaan yli kymmeneen vuoteen) Menin sitten jonnekin tutkimaan laatikon sisältöä. Siellä oli kuin olikin nukke, mutta ei BJD vaan jonkinlainen barbi. Mutta miulla oli aavstus että sillä olisi hartsinen pää, ainakin sille sai laitettua silmät niinkuin BJD:lle. Sillä olikin silmät päässä, sellaiset valkoiset tosi kiiltävät. Laatikossa oli myös pari peruukkia ja vaatesettejä. Olin niistä ihan innoissani, vaikka tavara näyttikin huonolaatuiselta. Sitten sinne jonnekin tuli Maiju ja joitain muita, jotka tiedottivat että lähistölle on avattu uusi kirpputori ja sinne piti mennä koska Maiju halusi sieltä jonkin veneen. Aloin sitten miettiä minne palkintolaatikkoni laittaisin, Kangi oli nähtävästi paikalla ja sanoi että voisin viedä sen hänen työpaikalleen. Lähdettiin sitten kävelemään jonkin niityn poikki, Kangi kertoi että työpaikallaan on joku pappa joka on vahtinut hänenkin tavaroitaan. Päästiin sitten perille (työpaikka olikin joku ihme steampunk-rakennuspaja), pappaa oli juuri puhuttelemassa joku pieni haarniskahemmo. Kysyttiin sitten papalta että voisiko se vahtia miun laatikkoa, mutta ei se voinut koska se haarniskahemmo oli niin epäkohtelias. Lähdettiin sitten takaisin sinne, mistä oltiin tultu. Maiju ja kumppanit olivat käyneet jo kirppiksellä, olivat ostaneet sieltä ihan umpimähkään kaikkea mitä halvalla saivat. Sitten yhtäkkiä skenaario vaihtui, oltiinkin meidän terassilla. Eikä oltu enää ihmisiä, oltiin SOOMin pieniä monthlyjä eläinosineen päivineen. Osa meistä (ei oltu enää tuttu kaveriporukka, oltiin tosiaan vaan pikkuisia ihmis-eläin-otuksia) meni autotalliin ja sanoi että BRB. Odotettiin niitä sitten, mie ja kaksi muuta. Lopulta kyllästyttiin ja lähdettiin kolmestaan, jonnekin mihin oli alunperin tarkoitus mennä koko porukalla, mihin lie. Sitten siitä mennessä mie totesin jollekin yksisarvislapselle, joka ei kuitenkaan ollut Bygg eikä Beyla vaan mukamas pieni Heliot, kuinka kovasti halusinkaan "helitööttisarven". Sitten tuli jonkinlainen aikahyppy, ja tulimme takaisin terassille. Löysimme lapun, jossa ne autotalliin menneet dramaattisesti kirjoittivat lähteneensä baariin koska olimme jättäneet heidät. Soitimme sitten jollekin heistä, kysyimme paljonko kello on ja koska tyyppi oli tunnin jäljessä, tulimme siihen tulokseen että hän oli ihan päissään. Sitten löysimme jonkin pienen boksin, jossa oli piirrustuksia. Yhdessä oli myös kirje, jossa lammas tiedotti saaneensa vuohelta. (en tiedä, saatana) Sitten oltiinkin taas ihmisinä jossain ihan muualla. Tällä kertaa saarella tai laivalla, en osaa sanoa. Siellä sitten miulla oli taas miun palkintolaatikko nukkeineen. Seuraavia tapahtumia en muista, mutta siellä oli joku hyvin pieni örkki jonka nimi oli Simon ja mikroaaltouuni, josta kuului laulua ja laulun soidessa näytettiin erilaisia Disgaea-hahmoja. Sitten kohta oltiin taas meidän etupihalla. Siellä oli hurja jono porukkaa, kuulemma ihmisten omia hahmoja. Ne jonottivat takapihalle, jossa Hartsien Yenna (ei, en todellakaan tiedä, eikä miulle edes kerrottu että se oli hän, kunhan tiesin) tekisi niille... jotain. Käsittääkseni rankkoja modauksia ainakin ulkonäköön. Hahmojen luojia pörräsi ympäriinsä ja kaikki olivat jossain kauhun ja innostuksen sekaisessa mielentilassa. Päätin tarkistaa, onko jonossa ketään miun hahmoja. Jono jatkui jossain ihme tornissa, menin katsomaan sieltä. Ei miun hahmoja. Sitten tulin takaisin alimpaan kerrokseen, meidän etupihalle, ja havaitsin Sussun yhden hahmon, Shaven. Sussukin oli paikalla, oli aivan kauhuissaan ja tiesi kertoa miulle, että Shaven jälkeen jonossa oli miun hahmo Chigaru, joka kuitenkin näytti olevan jonkinlainen iso ja lihava anthrokoira. Ihmettelin hetken asiaa mutta unohdin nopeasti. Tapahtuma liittyi kai jotenkin muroihin, pakkauksia kun oli terassilla aina silloin tällöin, ja sisällä oli kai joku murojensyöntikilapilu. Yhtäkkiä Maiju tuli ovesta ulos ja alkoi kertoa syömistään muroista; kaikki muut olivat kuulemma hyviä, mutta "halloween-systeemit" (jostain syystä tiesin, että tarkoitti Chocula-muroja) olivat pahoja. Sitten palasin katselemaan hahmojonoa, ja havahduin kun näin siellä jonkun tutun näköisen. En kuitenkaan uskonut sen oikeasti olevan kukaan miun hahmo. Hetken päästä kuitenkin tajusin, että se oli nukkeni Miska. Ja sillä oli pelkät bikinit päällä. Aloin panikoida niin helvetisti että heräsin.
Hmm.
15.7.2010
Tilannekuvia Kangin kamerasta.
Mie ja äiti nähtävästi jotenkin järkytyttiin kameran nähtyämme.
Miksei miun tukka nykyisin näytä ikinä noinkaan hyvältä? ;_;;;
Kun me kerran vuodessa juodaan. ...Metsämansikkalikööriä isomamman teekupeista.
Öm, ja sitten pari tänään otettua kuvaa kanssa! Nämä on ihan miun ottamia jo, durp.
Mie ja äiti nähtävästi jotenkin järkytyttiin kameran nähtyämme.
Miksei miun tukka nykyisin näytä ikinä noinkaan hyvältä? ;_;;;
Kun me kerran vuodessa juodaan. ...Metsämansikkalikööriä isomamman teekupeista.
Öm, ja sitten pari tänään otettua kuvaa kanssa! Nämä on ihan miun ottamia jo, durp.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)